torstai 12. toukokuuta 2016

Puutarha heräilee

Nyt kun kasvit pikkuhiljaa työntävät uudet versonsa mullan alta niin seuraan niitä mielenkiinnolla. Se on kumma juttu ettei viimesyksystä ole muistikuvaa että mitä sipuleja on tullut istuteltua mihinkin!
Pysyypähän jännitys yllä kun pihaa kiertää päivittäin, tai no, monta kertaa päivässä.

Huonoon saumaan tuli selän loukkaminen töissä ja katseluasteelle onkin jäänyt melkei tämä touhuaminen. 15m3 multaa odottaa pihalla levittäjäänsä ja rikkaruohot valtaavat kukkapenkkejä.
Talven tuhoja on tullut jonkin verran, ruusuissa ja kärhöissä ei näy elon merkkiäkään!
Mutta pikkuhiljaa mennään parempaan suuntaan ja toisaalta saattaa olla ihan hyvä ettei liian aikaisin mene istuttelemaan kasveja kun halla saattaa ne viedä.

Kyllähän sieltä vihreetä pukkaa, harmi vaan kun ainoastaan voikukkien muodossa, ruusut ja kärhöt eivät enää taida täältä nousta!

Tädiltä saadut varjoliljat ovat jo komeita

Jänikselle on maistunut vaahtera. Tämä puu on nyt eloton!

Jäi se tuijien kevätsuojaus tekemättä, nyt näyttävät aika kamalilta osa. Kokeilen joskos havupuubalsami elvyttäisi ne takaisin vihreäksi. 

Rungollinen vaaleanpunainen herukka on täydessä kukassa, kumpa ei pakkanen veisi nyt näitä!

Muutaman hortensian istutin ruukkuun, pakko oli ostaa kun tarjouksessa olivat!
Näitä nyt harsotellaan aina yöksi etteivät paleltuisi.

perjantai 26. helmikuuta 2016

torstai 25. helmikuuta 2016

Talvipihalla

Aurinko pilkistelee taivaalla, jääpuikot tippuu räystäillä ja minä makaan sohvanpohjalla flunssaisena, haaveillen kesästä ja pihahommista. Tekemistä on vaikka kuinka ja paljon....



Kaikki lähti siitä noin 2,5 vuotta  sitten kun päätin ostaa talon ja muuttaa maalle. Söpö pieni vihreä puutalo löytyikin ja koska pihalla ei ollut tehty vielä mitään muuta kuin heitelty nurmikonsiemeniä joihinkin kohtiin ja toinen puoli oli heinikkoa  oli minun aloitettava ns. puhtaalta pöydältä. Ajattelin että helppoahan tämä on kun saa ihan itse suunnitella kaiken ja toteuttaa puutarhaunelmiaan. Se oli silloin se...


Nyt kaksi kevättä, kesää ja syksyä kaivaessa savimaata, roudatessa sitä paikasta toiseen, levittäessä multaa, sepeliä, hiekkaa ja vaikka mitä, olen sitä mieltä että ei se helpolla tule. Mutta kuinka onnellinen sitä onkaan kun saa päivän "oikean" työn jälkeen heittää pihavaatteet päälle, saappaat jalkaan ja painua pihalle!
Se ilon ja riemun tunne kun on saanut kukkapenkin tehtyä tai kuusi-tai tuija-aidanpätkän istutettua tai vaikka vaan nurmikon ajettua. Tai  kun viimesyksynä istutetut kukkasipulit aloittelevat keväällä kasvuaan, poimit omasta vadelmapensaasta makean marjan suuhusi... näitä ilon ja onnen hetkiä on päivittäin.



Pieni pätkä aitaa istutettu viimekesänä 😊
Niinkuin kuvasta näkyy, on nurmikkoa enemmän kuin riittävästi ja tässä vain pieni osa sitä.


Rehevä ja suojainen piha on vielä kaukaista unelmaa.
Keväällä on tilattava taas lavallinen multaa, yhden kuorman jo sain hävitettyä pihalle ensimmäisenä kesänä.  Viimekesän istutuksissa menin pussimullalla, ja sen roudausta riittikin sitten peräkärry tolkulla.
Viimekesän projektina oli myös autotallin rakentamisen loppuunsaaminen ja se luonnollisesti vei aikaa ja rahaa pihasuunnittelulta.

Maalausurakka tallissa meneillään.  Tälläviikolla sai sähkömies omalta osaltaan työt tehtyä  joten voin keskittyä puutarhan suunnitteluun tänäkesänä. Talli on nyt valmis !!!



Hauska nähdä nousevatko nämä viimekeväänä kukkineet sipulit vielä kukkaan.